Vuoden 2023 sukkia

Kaksi vuotta on kyllä lyhyt aika, niin lyhyt, että nopeasti se kuluu ilman, että mitään laittaisi muistiin. Mutta laitetaanpa nyt, kun on taas vastavanlainen tilanne kuin viimeksi, saan levätä kotona ja odottaa uutta perheenjäsentä syntyväksi. 

Vuonna 2023 tuli aikaisemmin tehtyjen lisäksi tehtyä ainakin viidet sukat, tai ainakin viisistä sukista olen ottanut  kuvat. 2023 pääsiäinen kului osittain Helsingissä, jossa tuli hurjasteltua pitkästä aikaa lankaostosten kanssa, ja kahdet ensimmäiset sukat ovat ainakin tuon reissun ostosten peruja. 

Itse asiasssa niin taitavat olla nämä seuraavatkin, Soukan Menitasta muistelen ostaneeni kaksi kerää Steppiä, ja niistä tuli äidille joululahjasukat. 

Isän joululahjasukissa oli myös Janne-lankoja tuon reissun Lankamaailma-käynniltä, majapaikkamme oli ihan Ogelin lähellä, joten siellä ehti käydä hypistelemässä useamman kerran. Muut satunnaisia jämiä.

Ja sitten olen tehnyt itelleni paritkin oranssit sukat, ekat olivat lahjaksi saamastani KVG-vyyhdistä, joka oli aivan ihanan tuntuista, mutta ei sitten sukkana kestänyt ollenkaan, vaikka koostumuksen perusteella niin olisi voinut luulla. Tätä on vielä toinen vyyhti punaisena, siitä pitää tehdä jotain muuta. 

 Nyt vain kevyt aloitus, lisää tulossa. En tiedä, lukeeko näitä ikivanhoja blogeja enää kukaan muu, mutta onhan sitten ainakin itselle muistissa :)

lunta ja aurinkoa

 Vuonna 2008 ostin Lankamaailmasta (silloinen Lankamaailma Nordia) kilon auringonkeltaista Gjestal Siljaa. Siitä on tehty useat sukat ja käytetty ainakin isoäidinneliöpeittoon, ja nyt se viimein näyttää loppuvan, kun sain valmiiksi pitkän neulepaidan tai oikeastaan -mekon. Lankahyllyyn palasi enää yksi ainoa kerä.

Aloitin paidan syksyllä 2020 etäopiskellessani, ja Zoomien äärellä paita edistyikin aika pitkälle. Kaivaessani sen taas esiin nyt talvella 2023, neulottavana olivat enää hihat ja vähän helmaa. Malli on Novitan Talvi 2019- lehdestä hieman muokattuna. Jätin alimman ison siksakraidan tekemättä ja vältyin samalla siltä, että olisi tarvinnut jatkaa kirjoneuletta hihoissa. Valkoinen lanka on jotain kotimaista karstalankaa. Tulipahan viimein valmiiksi ja on paita päätynyt jo käyttöönkin. Hetken aikaa minulla ei ollut yhtäkään käsityötä kesken. Se oli aika outoa, kun aina tuppaa olemaan kesken vähintään juuri joku tällainen isompi työ, joka syystä tai toisesta on suvantovaiheessa. Nyt on taas pari pientä hommaa kesken ja ainakin yhden isommankin projektin aloittaminen ajatuksissa.

Toinen maaliskuussa valmistunut käsityö on kirjoneulelapaset, joihin onnistuin käyttämään loppuun ainakin neljä jämäkerää. Lankoina Isoveljeä, Ainoa, Huopasta, tuntematonta karstalankaa, Nepalia ja ohutta alpakkaa.

Ensi kerralla luvassa tarina lankalauantain lankahurjasteluista.

viimeinen helmikuuta

Kuukausi sitten, sinä päivänä kun kirjoitin edellisen kerran, käytin lähes koko päivän villahaalarin neulomiseen. Jäljelle jäivät vain ainaoikeinreunus ja napit, ja tavoitteena oli saada haalari valmiiksi seuraavana päivänä. Niin ei käynyt, koska tyyppi, joka saa haalaria jossain vaihessa käyttää, syntyi seuraavana aamuna. Valmista tuli sitten parin viikon päästä, kun elämä oli taas vähän asettunut uomiinsa. 

Aloitin haalarin isänpäiväviikonloppuna, kun lähdin isäni kanssa päiväretkelle Mikkeliin. Yksi lankakerä ja puikot oli juuri sopiva reissutyö junaan ja ensimmäinen hiha joutui jo pitkälle silloin. Itselle muistiin, että nämä kaksi kerää Nallea olivat osa joulukuussa 2021 ostettuja niinkutsuttuja paniikkilankoja, joista suurin osa on jo käytetty.

Hiiri-vauvan haalari, koko 68/74 (Novita talvi 2020, myös täällä)

lanka: Novita Nalle 170 g

puikot: 3,5mm ja 3mm pyöröt

Toinen hiljattain valmistunut käsityö on samalla ensimmäinen joululahja. Hieman ennen viime joulua tuli tieto, että yhdet lahjottavat toivoisivat erityisesti ohuita villasukkia. Sellaisia ei viimetingassa oikein ehtinyt tekemään, mutta nytpä on ensimmäinen pari ensi joulua varten valmiina. Näitä sukkia neuloin kahdella eri sairaalareissulla, onneksi olin tajunnut aloittaa helpon sukkaprojektin, ei varmaan muu neulominen olisi siinä tilanteessa välttämättä luonnistunut. Neuloessa tuli katsottua samalla jokunen jakso laatuohjelmia, kuten Simpsoneita, Himohamstraajia ja Hengenvaarallisesti lihavaa ;D

Joululahjasukat

lanka: Drops Fabel ja Regia Galaxy 68g

puikot: 2,25mm sukkapuikot

Seuraavana on tarkoitus saada valmiiksi ainakin pari vuotta kesken ollut villapaita, paljoa ei enää puutu. 

 

virkattu peitto

Taas on jotain valmista, tämä tahti ällistyttää itseni. Tosin kerrankin on aikaa eikä oikein pystymistä muuhun, niin mikäs siinä käsitöitä tehdessä. 

Vuoden alussa aloitin neuletöiden rinnalle virkatun vauvanpeiton. Sain useampi vuosi sitten tädiltäni jotain hänen vanhoja lankojaan. Osan olivat ötökät syöneet ja heitin ne pois, mutta kuusi kerää vanhaa Novitan Bambinoa vyyhditin ja laitoin talteen omaan lasipurkkiinsa. Sitten jompanakumpana koronapääsiäisenä värjäsin puolet keltaisiksi, koska lankalauantain perinteenä on meillä puuhata jotain lankojen parissa. Joko värjäillä tai tehdä ostoksia. Koska en ole laittanut mitään muistiin, ei ole minkäänlaista muitikuvaa, millä langat värjäsin, vaihtoehtoina taitavat olla Kool-Aid tai vanha Dylonin nappiväri. 

Olin aloittanut jotain tällaista jo aiemminkin, mutta silloin ongelmana oli liian kireä aloitusketju. Nyt tein aloitusreunan todella isolla (ehkä 8mm?) koukulla, ja nyt ei tullut sitten mitään ongelmaa. Ongelma tuli sitten vuoden toisella viikolla, kun virkkasin parina päivänä vähän liikaa, ja käsi kipeytyi. Silloin keskityin sitten ompeluhommiin ja loppuviikosta neulomiseenkin, ja vähitellen pääsin taas virkkaamaan. Peitosta tuli kivan kevyt ja ilmava ja myös yllättävän iso pingotuksen jälkeen. 

Virkattu siksakpeitto

lanka: Novita Bambino (100% merinovilla) 203 g

koukku: 3,5 mm

koko: n. 80 cm x 100 cm

Alkuvuosi on mennyt pitkälti siis sohvalla tai pöydän ääressä käsitöitä tehden ja kirjoja lukien ja kuunnellen. Taidan mennä jatkamaan. 

kuiske

Olin pitkin syksyä luvannut lapselle, että teen hänelle villapaidan. Joululahjahommista selvittyäni valitsin Veera Jussilan Neulekekkerit-kirjasta Kuiske-paidan ja lähdin tutkailemaan, löytyisikö siihen sopivaa lankaa. Sopiviksi osoittautuivat sadan gramman kerät Regia Silkiä sekä Purl Sohon Linen quilliä. Kerät on ostettu ihan eri puolilta maailmaa, mutta väri niissä on niin sama, ettei sitä paljaalla silmällä oikein erota, enemmänkin erottaa materiaalieron, tuo pellava näkyy kauniisti neulepinnassa. 

Aloitin paitaa vuoden lopulla ja otin mukaan uudenvuodenreissuun. Paita neulottiin ylhäältä alas, enkä edelleenkään tiedä, mitä ihmettä jossain vaiheessa tapahtui. Neuloin koko helman valmiiksi ja aloitin hihoja, kun huomaisin, että hihoista oli tulossa täysin erikokoiset. Vaikka paitaa oli soviteltukin ahkerasti, vasta hihojen kohdalla huomasin, että noin 20 silmukkaa oli jäänyt poimimatta hihalangalle ja olinkin jatkanut niillä helmaa. Raglanlevennys oli omituisesti aika keskellä, mutta en ollut sitäkään sitten aiemmin huomannut. Ei siinä sitten muuta kuin purkamaan kolme neljäsosaa kaikesta neulotusta ja uusi yritys. Onneksi helma oli tosi nopea neuloa, ei turhia kavennuksia tai levennyksiä, vain hieman lyhennettyjä kerroksia ihan lopussa. 

En tietenkään tehnyt mitään mallitilkkua ja puikkokokokin oli vahingossa puolta numeroa ohjeen suositusta pienempi, mutta ihan hyvän kokoinen paidasta tuli. Tein koon 110/116 ja tämän talven paita menee ennemminkin neulemekosta.

Tein paitaan ohjeen mukaisen raidoituksen, mutta se ei varsinaisesti kyllä näy mitenkään. Kastellessani paitaa se tuli näkyviin.

Molemmat langat tuntuivat todelliselta luksusneulomiselta, ja mikä parasta, lapsi tykkää paidastaan. Loppuun vielä tiedot muistiin:

Kuiske, koko 110/116, kirjasta Neulekekkerit (Veera Jussila)

langat: Regia Silk 4-fädig 100 g ja Purl Soho Linen Quill 73g

puikot: 3mm pyörö, 2,5mm sukkapuikot

Ensimmäinen valmistunut neule tälle vuodelle!

erään viikon ompeluhuumassa

Tänä vuonna on ollut rutkasti aikaa käsitöille, ja aika monta juttua on jo valmistunutkin tai on jo vähintään aika pitkällä. Tässä valmiita ommeltuja juttuja:

Kaksipuolinen tilkkupeitto lattialla makoiluun ja möngintään. Kankaista suurin osa on kirpparilta tai muuten kierrätettyjä, mutta pari taisi olla myös jostain Eurokankaan alelaarista vähintään kymmenen vuoden takaa. Välissä lisälämpönä ja -pehmikkeenä jostain tullut fleecehuopa, jolla ei sellaisenaan ollut oikein käyttöä.

Peiton ompelua nopeutti suuresti se, että olin valikoinut kankaita ja leikannut ja silittänyt tilkkuja jo viime keväänä. Tarkoitus oli silloin tehdä päiväpeitto, mutta totesin nyt niitä olevan tarpeeksi. Tälle sen sijaan on tarvetta tulossa, ja koekäyttökin on jo suoritettu viime viikonloppuna. 

Löysin kankaita myllätessäni yhden ehkä hieman kadoksissa olleen kangaskätkön, jossa oli pari pientä palaa oikein paksua Marimekon markiisia, tai ainakin tosi jykevän tuntuista puuvillaa. Ensimmäisen palan ompelin niin isoksi pussukaksi kuin vain mahdollista, kokoa tällä on 29 cm x 15 cm. Vuorikankaana on keltaista kukkakangasta, jota on myös peiton molemmilla puolilla. Sopiva vetoketjukin löytyi valmiina, mutta ompelutaidot sen kiinnittämiseksi vaativat edelleen hienosäätöä, jotta tekeminen olisi hieman sujuvampaa. 

Vastaan tuli myös yksi puhkinukuttu pellavatyynyliina, jonka toinen puoli oli jostain syystä kuitenkin ihan käyttökelpoinen. Ompelin siitä ohkaisen pyyhkeen.

 

Yksi ompelus on päässyt jo tositoimiin: Vanhasta kangaskassista tein perinteisen nyörillä suljettavan kässäpussin, jossa on nyt keskeneräinen virkkuutyö. Sain kassin ystävältä vuosia sitten, hän oli ommellut sen itse Ghanasta tuomastaan kankaasta. Kuosi oli ja on edelleen tosi mieluinen, ja runsaassa käytössä kassin sangat ja yläreuna hajosivat. Nyt totesin sen olevan liian pieni nykyisiin kassitarpeisiini, mutta kässäpussiksi juuri sopiva. 

Pari ommeltua juttua vaatii vielä viimeistelyä, ja tälle vuodelle on valmistunut jo yksi neulepaitakin. Lisää tulossa, ehkä jopa pian.

joululahjoja

Ja niinhän kuluikin kaksi vuotta ilman kirjoitusta. Kaikenlaista olen kuitenkin tehnyt, joten kirjoittelempa nyt ihan tuoreimmista jutuista.

Joululahjojen suhteen oltiin ihan kohtuuhyvin liikkeellä ajoissa, suurin osa oli oikeasti tehty valmiiksi ja paketoitukin ennen joulua. Kahta sukkaparia piti vielä hieman neuloa, mutta nekin ennättivät valmiiksi ihan ajoillaan.

Jo pitkään oli ollut ajatuksissa tehdä kynttilöitä, kun niihin tarvittavia materiaaleja oli päässyt kertymään. Työläintä olikin miettiä sopivia kynttilämuotteja ja laittaa sydänlangat ja mahdolliset tiivistykset valmiiksi ennen sulatussessioita. Käytettiin glögipurkkeja, vessapaperirullanhylsyjä ja muutamaa valmista, kynttilöille tarkoitettua astiaa. Vessapaperirullat eivät ihan toimineet toivotusti, mutta kaksi viidestä yrityksestä kuitenkin onnistui. Kaikki käytetty kynttilämassa oli kierrätettyä vanhoista kynttilänlopuista, joista osa oli kohta viisitoista vuotta sitten kuolleen mummini keräämiä. Aika tavaran kaupittelee, vai miten se nyt menikään...Kuvassa osa tuotoksista, ja osa steariinista kului myös sytykeruusuihin. Saatiin käytettyä kaikki vanhat kynttiläjämät, vaan kuinkas sitten kävikään: jostain syystä joulunviettopaikassamme tuli puheeksi, että tarvitsisimmeko kynttilänjämiä. Juu, juuri tehtiin niistä uusia kynttilöitä. Paluukuormassa kotiin tuli edellistä huomattavasti isompi laatikko jämiä, joten taitaa kynttilähommat jatkua myös tänä vuonna.

Steariinipitoisten lahjojen lisäksi tein useamman villaisen lahjan:

Äitille neuloin jo kesän lämipimillä keleillä pitkät ja ohuet ranteenlämmittimet, ja kerroin, että osa niiden lämmöstä on juuri kesältä varastoitunutta. Lankana Fabel.

Lapsi pyysi useaan otteeseen kertomaan pajatontulle, että hän haluaa sateenkaarivillasukat. Sellaisethan pajatonttu sitten teki, kun oli ensin löytänyt sopivaa lankaa kierrätyskeskus Patinan lankalaarista.

Veljen perheen lapsille tein sukat harkituilla väriyhdistelmillä: toiselle keltamustat raitasukat Puuskupuh-tuvan väreissä, ja toiselle hänen partiolippukuntansa tunnusväreissä (musta ja oranssi). Ne valmistuivat vasta aatonaattona, joten kuva jäi ottamatta. Lankoina keltaisissa Arwetta&Hjertesock, mustoransseissa 7 veljestä.

Veljen sukat jäivät näköjään myös kuvaamatta, isoveljelle perussukat tähkänvärisestä Isoveli-langasta.

Isän sukkiin löytyi sopiva lanka myöskin Patinan laarista, oletan tämän olevan 7 veljestä. 

Nyt onkin sitten paljon kaikkea uutta tekeillä, mutta se onkin sitten oma juttunsa.

käsityö- ja lankamuisteloita

Olen huomannut, että lanka tuo minulle paljon muistoja mieleen. Missä ja minkälaisessa tilanteessa olen langan ostanut tai keneltä sen saanut, mitä muuta sinä vuonna tapahtui, missä säilytin tuota ja tuota lankaa siinä ja siinä asunnossa. Eilen kuvasin jokusen käsityön, joiden langoista tuli monenmoista mieleen, joten ajettelin kirjoitella muisteloita ylös myös tänne. Maanantaina on taas paluu opiskeluihin, mutta olen pelkästään innoissani. Taas on tiedossa huimasti neulomisaikaa, joten parasta laittaa vanhat muistiin ennen uusia juttuja. 

Tässä ensimmäisessä ei nyt niin hirveästi muistoja ole, mutta todettakoon, että jämälankoja riittää vieläkin, vaikka olen niitä mukamas niin paljon neulonut. Nämä pienet sukat menivät heti käyttöön ja mielestäni niistä tuli oikein harmooniset. 

Sain viimein käytettyä Pirtin kehräämön karstalangan,jonka olen ostanut Tampereen messuilta vuonna 2007. Sain nimittäin tämän vuoden ensimmäisenä päivänä valmiiksi huivin, joka vaatii vähän taustoitusta:  Viime vuoden lopulla innostuttiin kunnolla geokätköilystä. Vuosikausia sitten ollaan muutama kätkö etsitty, mutta jostain syystä vasta nyt nappasi ja kunnolla. Tämä jopa vähän ihmetyttää, että miksi vasta nyt, kun kätköilyssä on kuitenkin niin paljon elementtejä muista harrastuksistamme (suunnistus, pakohuoneet, aarteenetsinnät), että miksi ei olla jo aikaisemmin innostuttu. No, nyt olen kuitenkin jo neulonutkin kätköilyyn liittyen, sillä yhden mysteerikätkön vihjeenä oli monisivuinen sanallinen neuleohje, josta syntyi tämä kaulahuivi kätkön koordinaattien kera, mutta en niitä tässä sen enempää näytä. Ompelin huivin päät yhteen ja se menee juuri sopivasti kaksi kertaa kaulan ympäri. 

Sitten niitä vanhempia käsitöitä ja lisää aika vanhoja lankoja. Olen viime vuosina ostanut lankaa todella vähän, sillä päämääränäni on kutistaa lankavarastoani huomattavasti.Viimeksi olen ostanut lankaa toissa keväänä, kun pääsin toista kertaa elämässä Tapion kauppaan. Kovin uusia lankoja ei varastossani siis ole, ja olen ottanut käyttöön ihan niitä vanhimpia, ihan neulomisieni alussa ostamiani lankoja. Seuraavassa kuvassa ovat villahousut Novitan petroolista Woolista, joka jossain vaiheessa silloin vuonna 2007 oli kovassa huudossa ja loppu monesta paikasta. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä huppari, mutta muutaman vuoden kypsyttelyllä langasta tulikin villahousut, olisiko ollut viime vuoden alussa. Viimeisen viikon aikana niille on tullut kovasti käyttöä.

Lisää lankamuisteloita: vuonna 2010 (joka jälkikäteen ajateltuna oli monella tapaa hyvin huono vuosi omassa ja monen hyvin läheisen elämässä) olin ystäväni kanssa lomalla Barcelonassa. Olin kirjoittanut ylös muutaman lankakaupan nimen, ja jonain hetkenä lähdin niitä etsimään. Ainakin yhden löysin, sillä matkamuistona kotiin tuli kolme vyyhtiä paksua käsinvärjättyä villaa. Violetti on käytetty jo vuosia sitten ja punainen on vielä jäljellä. Nyt oli keltaisen vuoro, siitä riitti syksyllä isompaan ja pienempään pipoon.

Keväällä 2020 koronahässäkän iskiessä päälle aloitin ohuet raitasukat. Ajatuksena oli, että saisin ne valmiiksi siihen mennessä, kun etäopetus loppuisi, ja näkisin, että olen saanut myös jotain konkreettista aikaiseksi, mutta ei. En ole koskaan tehnyt opettajana niin paljon töitä kuin noina kahtena kuukautena, ja tuli istuttua ihan luvattoman paljon. Siksi töiden jälkeen ei tehnyt mieli istua neulomassa, enkä neulonut mitään moneen kuukauteen, suunnistamassa kävin taas sitäkin tiuhempaan. Syksyllä löysin sukanalun ja päätin tehdä loppuun.

Tästä on jo vuosia,kun yksi partiokaveri tuli käymään meillä, ja toi mukanaan kassillisen värjäämättömiä villalankoja. Pitkän aikaa kassi odotti nurkassa, että tuollainenkin lankakassi tuolla. Toissa keväänä, kun olin vapautunut yhdestä työpaikasta ja olin heti perään lähdössä lomalle Ylläkselle, aloin ilman sen suurempaa suunnitelmaa virkata isoäidinneliöitä. Viime kesänä kaikki samanpaksuiset valkoiset langat oli viimein virkattu, ja syksyllä yhdistin ne keltaisella alpakalla pieneksi peitoksi. 

Sellaisia muistoja. Kävin vähän selailemassa blogini alkuaikoja, ja tulipa taas lisää kaikenlaista mieleen. Jatkan siis kirjoittamista taas joku kerta.

jämälankoja

Vuosi 2020 oli todellinen jämälankojen vuosi. Jämälankapurkit ja -korit ovat tyhjentyneet selvästi, ja nyt pitää jo todella miettiä, mitä jämistä pystyy tekemään. Alkuvuodesta neuloin monet sukat, sitten tulikin monen kuukauden tauko, etten neulonut lainkaan tai ainakaan saanut mitään valmiiksi. Kesällä langat alkoivat taas vähän juttelemaan, ja opintojen alettua neuloin jo kovempaa tahtia kuin silloin edellisen kerran opiskellessani. Etäluennolla kun voi hakea unohtuneen käsityön ja myös vaihtaa sitä lennossa, ja ryhmätunneilla voi myös inspiroitua siitä, että muutkin neulovat. 

koko n.23, meni heti käyttöön

hyväntekeväisyyteen, ehkä Hopelle

sama juttu

sama juttu

joululahja veljentyttärelle, joka juuri aatonaattona sanoikin, ettei hänellä ole villasukkia (ainakaan mukana)

joululahja puolisolle

hyväntekeväisyyteen

itelle, olivat olleet puoli vuotta kesken, mutta opintojen alettua valmistuivat hetkessä

isälle, vanhoihin tehty uudet kantapäät ja varret ja sitten vielä paikattu jouluksi, samat sukat lahjaksi jo kolmatta kertaa

Parit sukat jäivät tästä pois, laitetaan muistiin vielä omat ohkaiset raitasukat sekä joululahjaksi tehdyt punaisenliilat raitasukat.

Pidin viime vuonna jälleen kirjaa langankulutuksesta, neuloin ja virkkasin yhteensä vajaat kaksi kiloa. Tämäkin vuosi on jo päässyt käyntiin, sillä neuloin jo valmiiksi yhden kaulaliinan. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla, jos ja kun innostun taas jotain kirjoittamaan. Moni asia innostaisi, ehkä liiankin moni, ja sitten menee vielä tolkuttomasti aikaa johonkin päänsäryn potemiseen (nimimerkillä vasta kuudes migreenipäivä tänä vuonna...) Mutta ehkä se nyt viimein suostui poistumaan tältä erää. Joka tapauksessa:

Hyvää uutta vuotta! 

menneitä

Puoleentoista vuoteen mahtuu aika paljon elämää. Perhe on kasvanut, sain olla yhden lukuvuoden ihan unelmatyössäni ja nyt olen taas hetken aikaa opiskelija, ja tässä maailman hetkessä ajoitus tuntuu tosi hyvältä. On ollut ihania hetkiä kotona ja reissussa, ja nyt alkoi syysloma. Innostaa moni asia, ja ehkä siksi palasin tännekin laittamaan asioita muistiin. Jokunen käsityökin on siis valmistunut, ja sittemmin jo kulunut puhki (pätee itseasiassa kaikkiin näihin sukkiin, osa on korjattu ja osa vielä työn alla). Ehkä ensi kerralla tämän vuoden neuleita, nämä ovat viime vuodelta.