lauantai 20. elokuuta 2016

kävin retkellä







Alkoi tehdä mieli retkelle, ja koska sellaista ei muuten ollut näköpiirissä niin päätin lähteä ihan itsekseni. Paikaksi valikoitui nopeasti Evo, sillä sinne ei ole kotoa pitkä matka, kirjastosta oli lainassa hyvä kartta ja muutenkin kiinnosti nähdä Evon maastoja vähän laajemmalti. Olen ollut Evolla paljon, monella leirillä ja kurssilla, mutta aina aika lailla niissä ihan samoissa maisemissa Pitkäniemenjärven ympäristössä. Nyt halusin nähdä jotain muutakin, mutta toki oli hauska nähdä myös leirialue tyhjänä ja hiljaisena, kun viime näkemällä siellä oli 17 000 ihmistä.

Kaapista löytyi vaikka mitä evääksi sopivaa, rinkkaan heitin kaikkea tarpeellista ja ei kun menoksi. Jätin auton Evokeskukselle ja leirialueen kautta suuntasin kohti pohjoista. Koskaan ei sienestys ole ollut yhtä helppoa kuin tällä reissulla: ihan vaan polkuja ja teitä kävellen, rinkka selässä poimien sain kokoon kassillisen kantarelleja, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita, kuinkakohan paljon olisi löytynyt jos olisi poistunut polulta... Muita kulkijoita näin ainoastaan yhden, oli ihanan rauhallista. Viime vuosina on tullut  retkeiltyä eniten Nuuksiossa ja siellä on kyllä yöpaikkaa etsiessä turhauttanut useammankin kerran, kun joka paikka, myös kaikista syrjäisinkin laavu on ollut täynnä porukkaa.  

Rinkan rahtaaminen ylös alas mäkiä oli kyllä taas kivaa, useamminkin voisi sitä tehdä. Yöksi päädyin 10 kilometrin kävelyn jälkeen Vaarinkorven laavulle, seuraavana päivänä kävelin samanmoisen matkan takaisin, mutta eri reittiä. Seuraavalla kerralla sitten joku toinen kohde ja seurakaan ei olisi pahitteeksi, vaikka yksin kävely oli kyllä hauskaa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kymmenen vuotta, joista neljä täällä







Huomasin, että kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni heinäkuussa 2006. Kymmenen vuotta sitten. Pari ekaa vuotta kirjoitin aika usein, siitä on tahti koko ajan laskenut mutta silti yhä edelleen kirjoitan, hitaasti ja varmasti.

Tänä kesänä muuttuu moni asia. Valmistuin yliopistosta, pian jää taakse Helsinki ja maailman paras opiskelija-asunto ihanine naapureineen. Odottamassa on kotikylä ja kotitalo ja sen laittaminen oman näköiseksi vanhempien jäljiltä. Taakse jää vanha makoisa tehdastyö, kuukauden päässä odottaa ensimmäinen pidempi pätkä oman alan hommia. Mieli on samaan aikaan iloinen ja surullinen, odottava ja haikea, jännittynyt.

Kesä on mennyt siellä, täällä ja tuolla, mutta joskus olen neulonut: viimeksi sain valmiiksi Marimekko-henkiset sukat. Kaavioita tiirailin täältä.

Nyt on meneillään normaalin marja- ja mehuhullutuksen lisäksi myös muuttohulllutus: tavarat ovat sikinsokin kahdessa paikassa ja laatikkopinoja on siellä ja täällä.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.