keskiviikko 20. toukokuuta 2015

vihreän keskellä










Toukokuu, lempikuukauteni. Siihen on mahtunut vaikka mitä lempitekemisiä: suunnistusta, leipomista, metsässä haahuilua, juhlien järjestämistä, Tartossa kävelemistä. Ja mikä toukokuussa on niin parasta: valkovuokot, sinivuokot, hiirenkorvat, valoisat aamut ja illat, kukkivat puut, iloiset ihmiset, synttärit ja se, että koko kesä on edessä. Kevään tuoksu.

Synttärinäni sain valmiiksi piknikpeiton, ja se otettiin heti mukaan kun lähdettiin katsomaan kirsikankukkia. Päältä peitto on tilkkuja ja alla on vanhaa fleecehuopaa. Tähän oli alunperin vähän erilainen visio mutta toimii sen noinkin ja käytän sen toisen idean sitten toiste. 

Tänä keväänä olen päättänyt, että minulla ei ole kiire. Ei mihinkään.Joku voisi kutsua tätäkin viikkoa kiireiseksi, kun on töitä ja monta lukematonta tenttikirjaa ja junailua paikasta toiseen ja valmisteluja viikonlopun hassua reissua varten ja kesäleirin suunnittelua, mutta ei, minulla ei ole kiire, joskus on vaan enemmän asioita tehtävänä. Aina on aikaa mennä metsään, sillä siitä tulee parempi mieli ja asioiden tekeminen sujuu sen jälkeen paljon joutuisammin, ja aina on aikaa nähdä kavereita, jos niin haluaa. Kiire on hassu sana ja sitä viljellään mielestäni ihan liikaa.

Tietoja minusta

Oma kuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.