torstai 30. huhtikuuta 2015

minä ja keltainen

Keltainen on minun voimavärini. Haluan vähän avata suhdettani keltaiseen, kuvituksena keltaisia löytöjä viime viikoilta.

Ollaan oltu kavereita keltaisen kanssa varmaan aina. Pitkään harmittelin sitä, että keltaisia vaatteita oli tosi vaikea löytää, ainoat vaihtoehdot tuntuivat olevan pastellinen tai sitruunankeltainen, kun minulle sopiva keltainen on kirkas, voimakas, lämmin ja vähän jopa oranssihtava. Neljä vuotta sitten ostin kalliin talvitakkini täysin heräteostoksena, kun näin kaupan ohi kävellessä jotain keltaista; ensimmäinen keltainen talvitakki ikinä. Se oli siihen astisen elämäni toiseksi kallein ostos, mutta erittäin hyvä sellainen sillä se on värillään ja käytännöllisyydellään ilahduttanut jo neljä takkikautta.

Jo lapsuudesta tutun mallisia henkareita Kontista ja Fidasta, yhteensä 0,85e.

Se keltainen takki taisi olla alkusoittoa, sillä sen jälkeen keltaisten vaatteiden ja muidenkin asioiden saaminen on muuttunut paljon helpommaksi. Ja juuri sitä minulle oikeaa keltaistakin on alkanut kaupoissa näkemään. Mutta keltainen takki tuntuu yhä välillä melkein huutomerkiltä, kun harmaana aamuna astun junasta mustatakkisten ihmisten mereen. Mutta minut on ainakin helppo löytää ihmisten joukosta. 

Pöytäliina kotikulmien Manna-kirppikseltä.

Kotona on paljon keltaista: lakanoita, pöytäliinoja, astioita, purkkeja, lankaa, kaikenlaista. Jossain vaiheessa taisin ihan kunnolla hamstrata lankaa tai kangasta, jos jostain vain ikinä löytyi oikeaa sävyä. Nyt keltaisen statuksen noustua ei enää tarvitse, luotan että keltaista löytyy vielä huomennakin.

Enemmänkin oranssi kangas Maunulan Fidan mylläkkäpäiviltä, jonne eksyin ihan vahingossa lenkkeillessäni Keskuspuistossa.

Haaveilen keltaisesta seinästä kotiin. Vielä täällä se ei ole mahdollista, mutta ehkä lähitulevaisuudessa. Joku ihanan aurinkoinen tapetti, jota voi pysähtyä katsomaan ja joka tuo auringon koko huoneeseen ja mieleen. Vielä en tiedä mikä se olisi, mutta aika näyttää.

Pieniä kukkatyynyliinoja Lahden Kissankulmasta, 0,8e. Kivaa trikoota Eurokankaasta ja pussilakana Launeelta.
 
Kotitaloni on väriltään keltainen, ja sen pihalla olen jo pienenä keinunut keltaisessa keinussa, jalassa keltaiset kumisaappaat ja kaulassa keltaiset helmet. Eilisen pitkän reissupäivän kuljin keltaisessa takisssa ja tennareissa, takin alla keltainen neule ja kaulassa itse tehty keltainen Baktus. Mitä sitä hyvää väriä vaihtamaan, keltainen on ja pysyy.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

kehittymistä



Tein korin t-paidoista. Ne olivat jo niin reikäisiä, että meinasin leikata ne räteiksi, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin ja hautasin ne siivouskaapin uumeniin. Noin vuoden päästä kaivoin ne esiin ja näytin saksia ja virkkuukoukkua. Tuli kori kylpyhuoneeseen, pitämään puteleita järjestyksessä. Kului neljä t-paitaa eikä tarvinnutkaan mennä ostamaan kallista kudetta virkkauskokeiluun.


Viime päivinä on vähän väsyttänyt ja monta kertaa olen nukahtanut sänkyyn kissa kainalossa ja tenttikirja kädessä. Tunnin päästä alkaa yksi tentti, seuraava on huomenna ja sitten saakin hetkeksi hengähtää ja nukkua ilman kirjoja.

Olen huomannut kehittyneeni tenttiinluvussa paljon parin viime vuoden aikana, ja siitä pääseekin sopivalla aasinsillalla muuhunkin kehittymiseen, jota on tapahtunut esimerkiksi leipomisen saralla. Ensimmäisten ja toisten macaronien välillä on jonkinmoinen ero ;)



Sekalaisten aatosten kera toivotan kaunista päivää!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

onnen hetkiä



 
Keskiviikko toi mukanaan pettymyksen, kun yksi suunnitelma kaatui kokonaan, mutta loppuviikosta ei harmittanut enää ja nyt tilalle on tullut jo parempia juttuja. Perjantain sain viettää kokonaan yksikseni rakkaassa isossa kotitalossa ja jotenkin tuntui niin hyvältä, kun oli hiljaista ja paljon tilaa ympärillä. Illalla heitin pienen työkeikan mukavien ihmisten parissa, ihastelin hetken auringonlaskun värejä ja sitten palasin neulomaan lahjahuivia, joka oli määrä lahjoittaa syntymäpäiväsankarille seuraavana iltapäivänä. Keskiyöhön meni, mutta huivi tuli valmiiksi ja pääsi pingottumaan.



Aamulla oli edelleen ihan loistava meininki, ja auringon innoittamana menin aamiaispiknikille aitanrappuselle. Mukaan (vielä kunnon kokoinen eikä mikään tabloidi) sanomalehti, banaanilettuja, teetä ja mehua. Hiljainen maisema ja lämmin aurinko, en olisi halunnnut olla missään muuallla.

Ei siihen kuitenkaan voinut koko päiväksi jäädä, kun piti lähteä kohti Helsinkiä ja juhlia. Ensin kuitenkin otin jo kuivuneen huivin mukaan ja kiipesin kameran kanssa kalliolle.



Eilisen sankari ihasteli syksyllä juhlissa valkoista huiviani, ja sanoi että oranssina se sopisi hänelle oikein hyvin ja mitä sellainen maksaisi. En halua hinnoitella neulomistani tai neuloa tilauksesta (lähimpiä tyyppejä lukuunottamatta) mutta lahjaksi ja yllätykseksi sitäkin mieluummin. Onneksi tuli juhlat näin pian, niin oli vielä toive muistissa.Huivi on neulottu kahden ihmisen voimin yhteiseksi lahjaksi, ja näiden ennakkotietojen perusteella pitäisi olla mieluinen. Ja ainakin oli hyvät juhlat.



malli: Shetland triangle, kirjasta Wrap style
lanka: Teetee Elegant 42g
puikot: 4,5mm

perjantai 3. huhtikuuta 2015

madli ja kevään väri


Sain valmiiksi jotain suurta ja pitkään kesken ollutta.


Kesäkuussa 2008 äiti toi minulle ison kasan lankaa tuliaiseksi Skotlannista, joukossa kaksi kerää Rowanin Kid Silk Hazea. Kesällä 2012 aloin neuloa niistä huivia ja hain jossain vaiheessa vielä yhden täydennyskerän Menitasta. Tammikuussa 2013 meinasin unohtaa kässäpussin huiveineen Varsovassa bussiin, jossa olin matkustanut edelliset 17 tuntia ja joka oli matkalla Saksaan, viime hetkellä muistin pussin penkin alta ja saatoin vähän tunkea ihmisten välistä. Uudenvuodenpäivänä 2015 otin kunnon spurtin huivin neuomisessa, ja maaliskuussa viimein tuli valmista.

 
Ohje on kirjasta Pitsihuivit neuloen, mallin nimi on Madli. Välillä oli hauska neuloa, mutta aika suuren osan ajasta kuvio tuntui liian tylsältä mutta kuitenkin liikaa keskittymistä vaativalta joka kuudes kerros toistuvine nyppyineen. Siksi varmaan kesti niin kauan. Mutta nyt on valmista ja höyhenenkevyttä, kaksimetrinen huivi painaa vaivaiset 70 grammaa.


Jossain vaiheessa ajattelin, että tämä huivi olisi niin täydellistä kuvata juuri puhjenneiden hiirenkorvien seurassa, mutta en jaksanut odottaa niin kauan, lumi käy yhtä hyvin. 


Edelleen odottelen jännittäviä tietoja, palaamisiin.

P.S. Elämä on ollut viime aikoina aika huisia, varsinkin tänään kun alkoi suunnistuskausi!

Tietoja minusta

Oma valokuva
Mä elän ja teen kaikkea kivaa. Teen käsitöitä ja askartelen, pidän kielistä ja kirjallisuudesta, rakastan matkustamista ja kotona olemista. Hikoilen suunnistaen, juosten ja hiihtäen, ja tykkään tämän maailman ihmettelystä. Ja joskus aina kirjoitan näistä jutuista.